Rannalla on hiljaisuus,
Ei se meitä haittaa.
Ihan hyvä niin.
Tämä puhumattomuus
Sitoo meitä yhteen,
Niinkuin ennenkin.
Ja kaikki silti tietää,
Kovin kauan ei tää
Tule jatkumaan.
Kun noustaan ylös tästä
Yötä viettämästä
Me eri polut valitaan.
Suunta muuttuu.
Halusit tai et,
Niin suunta muuttuu.
Ympäriltä vanhat aidat kaatuu.
Ne poltetaan.
Kun hiillos sammuu,
Ne savuna ilmaan haihtuu.
Väkisin nyt tuulen suunta muuttuu.
Tutut kasvot vieraammiksi vaihtuu.
Me kohta ollaan
Ison tien varrella
Yksin ja irrallaan.
Joku vuosi sitten
Yhteen osuttiin.
Niinkuin toinen koti tai
Pakopaikka oltiin
Silloin kun tarvittiin.
Mutt kohta ketju hajoo,
Kohta meiltä katoo
Sanat, jotka yhdistää.
Kun noustaan nuotiolta,
Rantahietikolta,
Meri jäljet hävittää.
Tämän iän piti olla parempi ja
Olotilan jotenkin tyyni.
Kenen vika? Kuka meni valehtelemaan?
Kadottanut olenko todellisuudentajun?
Hajun siitä, mikä uhkaa koko ajan?
Minun täytyy mennä eteenpäin,
On pakko tehdä vielä enemmän mitä vaan.
Mä näen tyhjän taistelukentän,
Oon ihan yksin sodassa siellä,
Ja vihaan tyyntä myrskyn edellä.
Kun tapahtuu, on helpompi hengittää.
Mä näen tyhjän taistelukentän,
Pahimman vastustajani tiedän.
Minusta itsestäni sen löydän.
Ei, en pysty lopettamaan, mä huidon pimeän taa.
Tosi kovat tavoitteeni korkealla.
Olen epätodellisen tunnollinen
Ja niin hyvä kehittämään ongelmia
Aivan kaikesta, mitä tulee vastaan.
Tätä saat, jos mä oon, mitä tahdot.
Tätä saat, jos mä oon, mitä kaipaat.
Tasamaa, se on kaukana tästä,
Löydy rauhaa ei mun elämästä.
Sori, mulla on hankala luonne.
Sitä huitelen tänne ja tuonne.
Mä näen tyhjän taistelukentän,
Pahimman vastustajani tiedän.
Minusta itsestäni sen löydän.
Ei, en pysty lopettamaan, mä huidon pimeän taa.
(ota kiinni jos saat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti