Kai on meille liian tärkeää
että leuka aina pystyyn jää
siksi sanomatta paljon jäi
nyt olen täällä yksinäin
Lasin viilee reuna suutelee
mies rikkinäinen perääs huutelee
kuka öisin peittelee
kuka solmut aukaisee
kuka vaaroilta mua suojelee
Kumpa virheistäni oppisin
olkoon huomenna tai myöhemmin
ootan sua täällä ainiaan
nojaan vasten ikkunaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti