Hetken välähdys on elämäni seisaus, mut suunta ei muutu,
ja siit tää virren veisaus.
Jostain vivusta ois vaihde vaihdettava, mä en kaihtais mitään keinoja,
mutku ei oo kaihdettavaa.
Hyvää ylihuomenta, huomaan bussin kyydissä,
et taas on pakko tehä jotain, etten itse syyllistä.
Syyllistän itseä, en oo tarpeeks sitkeä,
ja matka-aika tuhlautuu - jotain ton tyylistä.
Mäen päälle kiipeän sätkää käärimään
Jälkiä jää mutta jokin tässä mättää
Alkais sydän läpättään, tai ees jotain värinää
Täällä on kylmä, takaisin lämpimään
Taas äänet häviää, nälättää, väsyttää
Tää on taas tätä nerokasta ikävää
Särvintä ja sänkyyn tuijottamaan TV:tä
Varttivuosi kesään, lähde nyt jo talvisää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti